perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulun tunnelmaa

Niin se on työviikko vihdoin takanapäin ja joulu kolkuttelee ovella. Koti on siivottu, ruoka- ja lahjaostokset tehty ja kinkku tirisemässä uunissa. Vihdoinkin voi huokaista rauhassa ja virittyä joulun tunnelmaan. Vihdoinkin se kadoksissa ollut joulufiilis löytyi piilostaan.



Meille tulee aatoksi mieheni vanhemmat ja sisko perheineen, on ihanaa saada tupa täyteen ihmisiä. Joulupäivänä taas äitini matkustaa meille ja vietämme toisen aaton hänen kanssaan. Ihanaa, kun saa viettää pyhät rakkaimpien läheisten kanssa.


Vaikka puuhaa onkin ollut paljon, niin silti olen onnistunut välttämään turhan stressaamisen. Olen nauttinut kodin laittamisesta jouluiseksi, kun senkin on saanut tehdä ihan rauhassa ilman turhaa hössötystä ja aikataulutusta.



Villa Violet hiljentyy tänään joulun viettoon ja palaa blogimaailman pyörteisiin jälleen ensi vuonna. Haluankin toivottaa teille rakkaat lukijat oikein ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta!:)

tiistai 13. joulukuuta 2011

Joulufiilis hukassa

Kiitokset vielä heti alkuun vielä tuohon keittiöpostaukseen kommentoineille, ihanaa kun niin moni teistä lukijoista jätti kommenttia. Taisi olla tähän mennessä ihan ennätykset.:) Mutta siis kiitos ja kumarrus.

Täällä on (taas vaihteeksi) podettu pientä flunssaa. Flunssa oli todellakin aika mitätön, mutta siitä sitten tuli jälkitautina keuhkoputkentulehdus, joka ei sitten ollutkaan enää niin mitätön. Eli täällä on köhitty ja yskitty oikein olan takaa viimeinen viikko, onneksi nyt alkaa lääkekuuri tehoamaan ja olokin kohentumaan. Mutta voitte uskoa, että täällä ei ole paljon joulusiivouksia tehty eikä muutakaan touhuttu. Olo on ollut todella laiska ja vetämätön, ja kelien takia joulufiiliskin on ihan kadoksissa eli joulukoristeidenkaan laitto ole ottanut tuulta purjeisiin. Jotain pientä olen viritellyt, mutta niitä laittaessakin olo oli ihan hassu. Kyllä se lumi ja pakkaset kuuluu jouluun, ei käy kieltäminen.

Tänä jouluna olen ollut aika maltillinen uusien koristeiden ostamisessa ja jopa vanhoja kaapista kaivaessa aika moni juttu jäi sinne laatikkoon. Rivieran uudet tuikkulyhdyt piti toki ostaa kun näin ne paikallisessa sisustusliikkeessä.


Ja tietty Mailegin tontut kuuluu jouluun kuin rusina pullaan, eli tämä tonttuneiti muutti meille muutama viikko sitten. Kaverikseen se sai tuon hyasintin, joka olikin sitten ihan omaa lajiaan. Ihme salko ja kukkiikin miten sattuu, vaikka vettä en ole antanut juuri olleenkaan.



Oli joulufiilistä tai ei, niin joulukortit on kuitenkin postitettu ja kaikki lahjat ostettu. Viikonloppuna tehdään joulusiivous ja käydään ostamassa suurin osa jouluruuista. Eli ainakin tällä hetkellä on sellainen olo, että voi pian näyttää pitkää nenää joulustressille. Tosin, ehkä tuota ei pitäisi sanoa ääneen...hmph.....;)


Tonttumaiset terveiset teille kaikille, kyllä kai se joulu lumikeleineen sieltä vielä tulee!:)

maanantai 5. joulukuuta 2011

Vihdoinkin!

Huhuu! Onkohan täällä enää ketään...? "Pikkuinen" tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Syitä on monia, mutta en nyt rupea sen enempää tässä selittelemään. Täällä ollaan kuitenkin taas ja...*rumpujen pärinää*...keittiö on valmis! Sain eilen ommeltua verhot ikkunoihin ja mies laittoi verhotangot paikoilleen. Nyt ei ole enää mitään, ei siis yhtään mitään, mikä olisi keittiössä kesken tai tekemättä. Joten tässä se nyt olisi, meidän 3 viikon uurastuksen, hien ja kyynelten tulos kuvapläjäyksen muodossa. Ensin toki vielä vilautus menneisyydestä, tästä siis lähdettiin.


Ja tältä The kitchen näyttää nyt.:)



Meikku on ihan happy, happy, joy, joy täällä. Sanoinkin miehelleni, että hän antoi minulle ihan kaikkein parhaan joululahjan ikinä, kun jaksoi rempata keittiön vaimolleen.



Ollaan oltu miehen kanssa perjantaista asti vapailla ja on kyllä ollut ihanaa. Sitä rentoutuu ihan toisella tavalla kun tietää, että on monta vapaapäivää edessä. Mitään kummallista ohjelmaa ei oltu suunniteltu ja hyvä niin, sillä onnistuin saamaan pienen nuhan tuossa alkuviikosta, joka vaivaa vähän edelleen. Kuumetta ei ole ollut, mutta oikein kunnon räkätauti. Perjantaina meille tuli ilmalämpöpumpun asentaja asennushommiin. Härvelit on kaikki paikallaan, mutta sähköt niihin kytketään vasta keskiviikkona. Eipähän tarvitse sen jälkeen enää palella. Viime talvi oli nimittäin tässä 1930 -luvulla rakennetussa talossa, sanoisinko aikas vilakka.



Keittiötä olen ihastellut melkein joka päivä sen valmistuttua ja luulen, että ihailen vielä pitkään. Muutenhan keittiön pohjaratkaisu on ihan sama kuin edellisessä versiossakin, mutta mieheni teki sen lisäksi myös tällaisen "baaritason" jonka alle verhon taakse piiloon saa sopivasti keittiöjakkaran, pullokorin, yms. sälän.


Jotain jouluistakin piti saada köökkiin, joten Plantagenista kävin ostamassa muutaman hyasintin, jotka saivat ympärilleen hieman joulunpunaista nauhaa.


Huomenna olisi itsenäisyyspäivä ja mikä ihanaa, vielä yksi vapaapäivä. Nyt lähden tästä glögin lämmitykseen ja hautaudun torkkupeiton alle katsomaan täykkäreitä. Hyvää alkanutta viikkoa ihanaiset!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Tunnustellaan

Siis voi apua, meinasin aivan totaalisesti unohtaa tämän jo aikoja sitten saamani tunnustuksen. Sain sen Janskulta blogista Castle in the sky, kiitos tästä!


Tunnustukseen kuuluu kertoa itsestään 8 seikkaa ja tässähän näitä nyt sitten tuleepi:

1. Olen luonteeltani erittäin malttamaton, herkkä ja moni sanoo, että usein liian kiltti. Olen onnellinen siitä, että olen juuri sellainen kuin olen, mutta joskus erityisesti tuo herkkyys puskee liikaa omasta mielestä esille. Itku tulee helposti kun suutun, iloitsen, nauran tai kun katson telkkarista jotain hömppä hömppää ja siinä on joku äklön imelä kohtaus…:)

2. Rakastan suklaata. Voisin elää ilman karkkeja, sipsejä, pullaa ja muita herkkuja, mutta en suklaata. Sitä on saatava ainakin kerran viikossa. Ja voin lohduttaa teitä lukijoita, että EN kuulu niihin onnellisiin joilla se ei näy lantiolla…

3. Olen todella pikkutarkka jossain asioissa. Siippani sanookin, että minulla on muun muassa päiväpeitto ja astiapyyhe fetissi. Molemmat pitää olla viikattuna aina samalla tavalla ja suorassa. Ja korjaan asian heti, jos ei näin ole. Niistä koristetyynyistä siinä päiväpeiton päällä puhumattakaan…;)

4. Suosikkisarjani telkkarissa ovat ehdottomasti Lemmen viemää, Täydelliset naiset ja Greyn anatomia. Ja siis nämä ovat niitä aikaisemmin mainitsemiani itkusarjoja, jotka laittavat herkän naisen itsehillinnän usein koetukselle.

5. Voin myöntää teille, että minussa asuu pienen pieni materialisti. Tykkään kaikesta kiiltävästä ja kimaltavasta, ja jos johonkin tuhlaan rahani, niin yleensä kotiin ja itseeni. Tosin tällä hetkellä säästän ennemmin omissa kuluissa ja laitan rahani kotiin ja sisustukseen.

6. Rakastan puolisoani yli kaiken ja olenkin usein miettinyt, että olen todella onnekas saatuani hänet rinnalleni. Toki meillä tulee arjessa sanomista eikä tämä elämä aina ole ruusuilla tanssimista, mutta silti minulla on aina ollut tunne, että meidät on kuin luotu toisillemme. Yhdessä on tätä elämän polkua tallattu nyt 7 vuotta ja toivottavasti edessä on vielä monen monta lisää. En osaa edes kuvitella elämääni ilman häntä.

7. Olen myös todella onnellinen kaikista ystävistäni, joiden kanssa saan jakaa arjen surut ja ilot olemalla ihan oma itseni. Yksi rakkaimmista ”ystävistäni” on oma äitini, jonka kanssa olemme todella läheisiä. Äidille olen aina voinut kertoa asiasta kuin asiasta ja tiennyt, että hän kuuntelee ja neuvoo parhaansa mukaan.

8. Haaveilen työstä, johon saisin lähteä aamuisin iloisin mielin tietäen, että saan tehdä sitä mitä rakastan. Selkeä unelma minulle on tästä jo muodostunut ja ideoita asian tiimoilta olen pyöritellyt mielessäni jo tovin, mutta en vain ole vielä uskaltanut ottaa sitä suurta askelta, sillä pelkään vielä liikaa siihen liittyviä riskejä. Mutta ehkä vielä joku päivä uskallan…


Mietin, että kenelle antaisin tunnustuksen eteenpäin, kun tunnustus on kiertänyt jo jonkin tovin blogistaniassa. Päätin sitten laittaa tämän eteenpäin vain näille kolmelle blogille (toivottavasti ette ole tätä jo saaneet):


Sinisen talon kuulumisia
Villa Brickyard
Sisustus aitan emännän elämää


Olkaapa hyvät arvon leidit!:)


perjantai 11. marraskuuta 2011

Täynnä touhua...

...ovat viime päivät olleet. Meillä remontti jatkuu ja pienten vastoinkäymisten myötä varmasti vielä ainakin viikon verran. Tapettien mukana oltiin saatu väärät asennusohjeet, joten oli lähellä ettei minun pitänyt lähteä valkkaamaan pikana meille uusia tapetteja. Onneksi mies rupesi ihmettelemään ajoissa asennustulosta ja vaikka joutuikin repimään jo laittamansa pois seinistä, niin silti rullat riittivät. Rautakaupassa pahoittelivat suuresti tapahtunutta ja asian osalta siis loppu hyvin kaikki hyvin. Noh, siinä meni yksi päivä. Tasoja asennettaessa taas vanha talomme teki tepposen ja ei niin suorien seinien takia asennus oli enemmän kuin haasteellista. Siinä meni toinen päivä. Ja nyt täällä laitetaan laattoja välitilaan. Vielä kaikki mennyt ihan hyvin ja nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että menee loppuun asti. Ja jos aikataulu hieman venyy, niin eipä se ole kovin vaarallista. Pääasia, että mitään suurempaa katastrofia ei satu. Ja tällaistahan tämä remontointi on, pieniä yllätyksiä saattaa homman aikana ilmetä.:)


Itse olen ollut töissä alkuviikon miehen ahertaessa appiukon kanssa kotona, mutta nyt on minullakin vapaapäivä ja töhin menen vasta tiistaina, ah autuus. Lyhyt loma kyllä mutta hyvää tekee sekin. Koska keittiöstä ei nyt ole vielä laittaa teille kuvia, niin laitanpa hieman tunnelmakuvia meidän työhuoneesta.



Sain kesällä tuon vanhan oven appivanhemmiltani, jotka taas olivat saaneet sen mökkinaapuriltaan. On kuulemma jonkun vanhan, jo puretun, Helsinkiläisen tyttökoulun ovi.



 Juuri sopivan kokoinen ja kulunut minun makuuni. Täytynee vielä laittaa siihen joku kranssi roikkumaan ja ehkä joku teksti. Tai sitten näin joulunaikaan koristaa vaikka valosarjalla.
 


Muuten meillä on kotona enemmän pastellisävyjä sisustuksessa, mutta tästä huoneesta halusin tehdä tällaisen "jenkki" tyylisen.

Tämä lähtee nyt jeesaamaan miestään rempassa, joten palaillaan asiaan taas muutaman päivän päästä. Pitäkää peukut pystyssä, että yllätykset tämän homman osalta olisi nyt nähty ja loppu sujuisi kuin rasvattu.;)

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Elämä jatkuu

Viikonloppu alkaa olla pikkuhiljaa ohitse ja katseet kääntyy taas uuteen, alkavaan viikkoon. Täällä kulunut viikko meni kyllä aika sumussa viimeaikaisten tapahtumien johdosta eikä iltaisin töistä palatessa huvittanut tehdä juuri mitään. Makasin sohvalla ja katsoin telkkaria...Siinäpä minun hurja ohjelmani. Suuri kiitos teille kaikille viesteistänne ja osanotoistanne, ne lämmittivät suuresti sydäntä, joka yrittää kovasti toipua rakkaan menetyksestä. Olette kaikki ihania ja olen todella otettu, että täältä blogimaailmastakin löytyy teidän kaltaisia hengenheimolaisia, joille voi kertoa myös suruista ja murheistaan.

Elämä kuitenkin jatkuu kaikesta huolimatta ja sen mukana alkoi myös meidän keittiöremontti. Purku alkoi eilen ja sen jälkeen meillä onkin vallinnut totaalinen kaaos, kun keittiön tavaroita on alakerran huoneissa varastoituna. Mutta kyllä tämän kestää, kun tietää mikä odottaa urakan palkintona. Ja helppoahan minulla lopulta on, odotan vain valmista lopputulosta.;) Itse ei tarvitse tehdä muuta kuin pyyhkiä kaapit ja laittaa tavarat paikoilleen. Mutta tästä tilanteesta lähdettiin eilen...


Ja tältä täällä näytti tänään aamulla.


Että ehkä pikkuinen tovi vielä vierähtää, ennen kuin on valmista.;)

Äitini tuli myös käymään viikonloppuna ja pidimme toisillemme seuraa miesten tehdessä remonttia muun muassa siivoamalla pihaa, virittelemällä jouluvaloja ja käymällä metsässä sammaleen hakureissulla. Pitihän sitä minunkin testata niitä useassa blogissa värkättyjä sammalpalloja ja samalla tässä hieman tarkemmin tuota kuvankäsittelyohjelmaa...



Kiitos äiti viikonlopusta ja juttuseurasta, oli mukavaa!:)

Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille ja lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille, mukavaa kun olette liittyneet seuraani. Voikaa hyvin ja kuullaan taas!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Haikeat hyvästit

Täällä on ollut mieli maassa jo useamman päivän ja itku herkässä, sillä rakas koirani Veera lähti perjantaina koirien taivaaseen. Ikää toisella oli jo huimat 13 vuotta, mutta lopulta sairastuminen ja kovat kivut veivät toisesta voiton. Veera tuli meidän perheeseen minun päästyä ripille, jolloin pitkäaikainen haaveeni toteutui: minä sain oman lemmikin ja vielä pitkään toivomani koiran. Veera oli aivan ainutlaatuinen tapaus (kuten varmaan moni omasta lemmikistään ajattelee). Kiltti pieni karvakuono, joka ei koskaan murissut eikä purrut, ei tehnyt pahojaan ja ennen kaikkea antoi rakkautta kaikille meidän perheen jäsenille ehdoitta ja loputtomiin.

Veera alias Nasu 25.6.1998 - 28.10.2011

Veera jäi äidilleni, kun muutin pois kotoa lukion jälkeen. Mutta kuten postauksistani olette saaneet lukea, oli Veera useasti minun ja mieheni luona hoidossa. Viimeisen kerran muru oli meillä lokakuun alussa kolmisen viikkoa, mutta vierailun aikana Veera kärsi useasti kovista kivuista ja vietimmekin monta unetonta yötä toisen itkiessä ja valittaessa pahaa oloaan. Olimme jo aikaisemmin äitini kanssa puhuneet, että Veeran kunto huononi koko ajan ja olimme myös miettineet, että pian voi olla se aika kun lopullinen ja raskas päätös pitää tehdä. Lääkäritkin olivat jo todenneet, että parempaan päin muutosta ei enää voi tapahtua.

Veera ennätti olemaan kotona vielä viikon meiltä lähdettyään, mutta kahden päivän ajan kestäneet kovat kivut oksenteluineen ja muine oireineen auttoivat äitiäni tekemään päätöksen. Vaikka ikävä on kova ja suru on suuri, niin voimme lohduttautua ajatuksella, että enää meidän rakasta ei koske.

"Ei mitään hätää,
jos ei omat voimat riittäneet.
Ei mitään hätää,
se olen minä, joka voin kuivata sun kyyneleet..."


Nuku rauhasssa Nasu.


Rakkaudella,

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Haaveista totta

Täällä on tullut pidettyä pidempikin tauko blogistaniasta, kun meidän kotikoneesta hajosi näytönohjain. Eli toisin sanoen kone kyllä käynnistyy, mutta näyttö on ja pysyy pimeänä. Nyt sitten mietitään, että pitääkö tässä ostaa kokonaan uusi kone vai yrittää korjata vanha..huoh. Harmittelin tuossa juuri, että jos kone vaihtuu uuteen, niin vanhassa on kaikki mahdolliset tiedostot, mm. blogia varten otetut kuvat sun muut ja tietenkään niistä ei ole varmuuskopiota. Murr. Mutta tässä voi nyt tulla minun kirjoitteluihin aikamoiset välit, ennen kuin meillä on pelittävä kone käytössä. Mies oli onneksi niin ystävällinen, että toi työkoneensa viikonlopuksi kotiin, niin vaimo pääsi kirjoittamaan blogiaan.:) On tämä vaan sen verran tärkeää touhua, että ei sitä voi montaa päivää taukoa pitää.;) Kuvia en nyt ole tähän postaukseen käsitellyt, kun muokkaus -ohjelma on kotikoneella, mutta koittakaa kestää. Parempia ja fiksattuja kuvia on jälleen tarjolla, kunhan kone toimii taas.

Mutta nyt sitten tuohon otsikkoon ja sen takana olevaan asiaan. Pitkäaikainen haaveeni alkaa vihdoin toteutua, eli keittiöremontti, jihuu! Kirjoittelinkin tänne jo aikaisemmin meidän remppasuunnitelmista, mutta silloin ei ollut vielä varmaa, että edetäänkö asiassa pelkällä tuunauksella vai tehdäänkö ihan kunnollinen remontti. Laskeskeltiin tuossa eri vaihtoehtoja ja niiden kustannuksia, ja todettiin, että tuunaus ei yksinkertaisesti kannata. Hintaa olisi tullut sille kuitenkin sen verran, että ei tarttenut paljon lisää laittaa, niin saadaan ihan uudet kalusteet. Ja niin siinä sitten kävi, että viime sunnuntaina istuttiin pari tuntia koneen ääressä ja naputeltiin Ikeaan tilaus. Ja viikon päästä pitäisi keittiö koneineen olla meillä, jännää!:)

Meille tulee (yllätys, yllätys) ihan valkoinen keittiö Ikean stått -ovilla ja svep -vetimillä.

Altaan olin mielessäni valkannut jo ajat sitten ja se taisi ollakin minulle se kaikkein tärkein juttu koko keittiössä. Olisin voinut vaikka mistä muusta tinkiä paitsi tästä. Eli seuraava ihanuus meille sitten tulee, Ikean domsjö-allas, huoh.
Kodinkoneista meillä säilyy vanhat jääkaappipakastin sekä astianpesukone. Uutena tilattiin Ikeasta uuni, keittolevy, huuva sekä mikro.



Tapetinhan olin ostanut jo viime kesänä, kun se oli ihan selkeä valinta ja malli oli poistumassa silloin tuotannosta, niin sehän oli sitten tilattava. Tätä siis seiniin.


Välitiloja pähkäiltiin pitkään, mutta päädyttiin lopulta perus valkoiseen laattaan, jota aika paljon kaikissa sisustuslehdissä vilahtelee. Tämä kuva on lainattu netistä osoitteesta http://www.bullerby.fi/index.php?sivu=kuvat&g2_itemId=1991. Mutta samanlaista tulee siis meille.


Laattaa tulee myös huuvan takana olevaan seinään. Meidän Prismassa oli viikonloppuna asiakasomistajapäivät, niin hyödynnettiin tietty alet ja haettiin Prismasta sekä laatat että Oraksen hana 20% alennuksella!



Ja tasoiksi meille tulee Puukeskuksen laminaattitasot, joista nyt ei valitettavasti ole kuvia. Mutta väri on aika lailla samanlainen kuin tuossa kuvassa, jossa on tuo tapettirulla.

Remontti alkaa noin reilun viikon päästä ja kyllä siihen se pari viikkoa tuhraantuu purkamisineen ja uuden paikoille laittamiseen. Nyt on jo sellainen olo, että en meinaa housuissani pysyä ja olo on todella malttamaton. Olen unelmoinut ihanasta valkoisesta keittiöstä monta vuotta ja nyt se minun haave sitten toteutuu. Pieni, mutta kuitenkin minulle suuri asia. Ihanaa päästä kokkailemaan jouluruoat uudessa keittiössä.:) Nyt toivottelen teille rauhallista sunnuntai-illan jatkoa ja ihanaa alkavaa viikkoa! 



P.S. Osaako muuten kukaan sanoa kun minulla bloggeri näyttää asetuksissa, että blogilla voi olla enintään 100 lukijaa, niin miten tuota määrää voi nostaa vai maksaako se jotain, tuleeko bloggerista asiasta ilmoitus vai miten se toimii? Lukijoita on nyt 99, joten olisi kiva, että lisääkin voi vielä 100 täytyttyä tulla. Vinkatkaa/jelpatkaa jos satutte tietämään.:)




lauantai 8. lokakuuta 2011

Black & white

Täällä on vihdoin saatu kesävärit pois sisustustekstiileistä ja jotain syksyisempää on hiipinyt tilalle. Länsi-Suomen reissulla tuli käytyä Raision Ikeassa ja alla olevaa kangasta tarttui sieltä mukaan.


Tämä on taas sarjassamme näitä mitä en olisi koskaan uskonut meille sisustuksessa tulevan, nimittäin mustaa väriä. Mutta nyt jotenkin tuo meidän ruokahuone oikein huusi sitä ja sen mukaanhan se oli sitten mentävä.;)




Mieheni pyöritteli tuossa silmiään kun ompelin noita verhoja ja ihmetteli, että kuinka monet vaihtoverhot sitä on oikein oltava yhteen huoneeseen. Ei ne miehet vaan aina ymmärrä...Mutta kovin oli tyytyväinen tulokseen ja kuulemma mieluisin sisustus tähän mennessä hänen mielestään. Hassu se on.:)




Meille tulee kohta kummityttömme vanhemmat meille viettämään iltaa, joten siirryn tästä pikkuhiljaa ruokavalmistelujen pariin. Sain tuossa vielä yhden tunnustuksen Janskulta, palaan siihen sitten hieman paremmalla ajalla, tämä oli nyt tällainen kuvilla kyllästetty "pikapostaus".:)



Ihanaa viikonlopun jatkoa teille kaikille, voikaa hyvin!