Äitienpäivänä

Ja täällä taas! Heti alkuun kiitokset kaikille edellisen postauksen onnittelijoille, täällä voidaan hyvin ja paksusti.:) Masu kasvaa tasaiseen tahtiin, mutta olo on mitä mainioin eikä aina meinaa edes muistaa, että joku on kyydissä. On tämä vaan ihmeellistä aikaa eikä sitä meinaa oikein käsittää mitä on tulossa...:)

 Kolmen viikon loma on mennyt yhdessä hujauksessa ja huomenna pitäisi taas jaksaa raahautua töihin, plaah. Nykin reissun jälkeen olen ollut koko ajan jossain tai sitten meillä on ollut vieraita. Siksipä taas tämä kirjoittelukin on jäänyt. Mutta tässä tulisi nyt näitä matkakuvia.:)

Näkymiä Central Parkista

Matka meni kaiken kaikkiaan todella hyvin. Meitä onnisti kelien puolesta aika mukavasti, tosin himpun verran lämpimämpi olisi voinut olla, mutta taas kuulemma edellisellä viikolla asteita oli ollut 30, joten ehkä tuo meidän 13-16 astetta oli lopulta ihan jees. Eihän sitä tuollaisessa helteessä olisi jaksanut mitään. Perinteisiä nähtävyyksiä käytiin tietenkin pällistelemässä ja yhtenä päivänä poikettiin Madame Tussauds vahakabinetissa. Ihan tutun näköisiä tyyppejä tuli vastaan...;)

Minä ja hyvä ystäväni Robert...;)

Times Square teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen ja ihan mieletön kokemus oli käydä yhtenä iltana musikaalia kuuntelemassa.

Oltiin valittu äidin kanssa kymmenien vaihtoehtojen joukosta Lion King eikä kyllä ollut yhtään hullumpi valinta. On nuo esitykset aika eri kaliiperia kuin mitä meillä Suomessa lavasteista lähtien, näyttelijöiden laulunlahjoista puhumattakaan.

Taka-alalla Empire State Building

Viikko meni todellakin nopeasti ja paljon olisi ollut vielä nähtävää. Mutta kaiken kävelyn jäljiltä pois lähtiessä jalat olivat niin kipeät, että varmaan askeltakaan en olisi enää pystynyt ottamaan. Viimeisenä aamuna jalat oli lonkkia myöten aivan tulessa ja alkoi jo selkäkin ilmoitttaa, että nyt riittää. Eli ihan hyvin voisin kyllä lähteä vielä uudelleen ja vieläkin tekemistä riittäisi. Ehkä vielä joskus.:)

Kotona meillä pihasaunan remontti etenee hitaasti mutta varmasti. Pientä pulmaa on arvatenkin remontin aikana ilmennyt, mutta onneksi ei vielä mitään ylitsepääsemätöntä. Mies kun on tuota remppaa iltapuhteina tehnyt niin aikaahan siinä kuluu eikä valmista ole ihan hetkessä. Ja minun osa kun on tuon pienen salamatkustajan takia aika sivustakatsojan rooli, niin ei tästä käsiparista ole mitään apua. Äsken tuossa kukkapenkkiä istuttelin, niin masussa joku aika tasasin väliajoin käski huilaamaan. Ja sitähän se on nyt kuunneltava.

Oman äidin kanssa vietettiin eilen äitienpäivää. Kokkailin meille vähän normaalia parempaa ruokaa ja leipasin pienen täytekakun.

 
Testailin ensimmäistä kertaa laatikosta löytynyttä pursotinta, mutta ei tuo oikein onnistunut. Kerma oli yksinään liian löysää, olisi pitänyt olla vaikka rahkaa siinä seassa. Ensimmäisen kerran kun töräytin pursottimella kermaa kohti kakkua, niin kiire meinasi tulla kun sitä tuli sieltä sellaisella sykkeellä että oksat pois. No koristelut meni vähän niin ja näin, mutta ei se onneksi makuun vaikuttanut.

 Mutta en minä kyllä ole mikään jauhopeukalo. Välillä ihan kateellisena katselen täällä blogistaniassa, kun muilla on juhlapäivinä tehtynä mitä upeampia luomuksia. Mutta onneksi minulla on vielä aikaa harjoitella ennen kuin vietellään pienen murun ekoja synttäreitä.;)

Nyt syömään ja sitten katsomaan Leijonien peliä. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!