Täällä on ollut mieli maassa jo useamman päivän ja itku herkässä, sillä rakas koirani Veera lähti perjantaina koirien taivaaseen. Ikää toisella oli jo huimat 13 vuotta, mutta lopulta sairastuminen ja kovat kivut veivät toisesta voiton. Veera tuli meidän perheeseen minun päästyä ripille, jolloin pitkäaikainen haaveeni toteutui: minä sain oman lemmikin ja vielä pitkään toivomani koiran. Veera oli aivan ainutlaatuinen tapaus (kuten varmaan moni omasta lemmikistään ajattelee). Kiltti pieni karvakuono, joka ei koskaan murissut eikä purrut, ei tehnyt pahojaan ja ennen kaikkea antoi rakkautta kaikille meidän perheen jäsenille ehdoitta ja loputtomiin.
Veera jäi äidilleni, kun muutin pois kotoa lukion jälkeen. Mutta kuten postauksistani olette saaneet lukea, oli Veera useasti minun ja mieheni luona hoidossa. Viimeisen kerran muru oli meillä lokakuun alussa kolmisen viikkoa, mutta vierailun aikana Veera kärsi useasti kovista kivuista ja vietimmekin monta unetonta yötä toisen itkiessä ja valittaessa pahaa oloaan. Olimme jo aikaisemmin äitini kanssa puhuneet, että Veeran kunto huononi koko ajan ja olimme myös miettineet, että pian voi olla se aika kun lopullinen ja raskas päätös pitää tehdä. Lääkäritkin olivat jo todenneet, että parempaan päin muutosta ei enää voi tapahtua.
 |
| Veera alias Nasu 25.6.1998 - 28.10.2011 |
Veera jäi äidilleni, kun muutin pois kotoa lukion jälkeen. Mutta kuten postauksistani olette saaneet lukea, oli Veera useasti minun ja mieheni luona hoidossa. Viimeisen kerran muru oli meillä lokakuun alussa kolmisen viikkoa, mutta vierailun aikana Veera kärsi useasti kovista kivuista ja vietimmekin monta unetonta yötä toisen itkiessä ja valittaessa pahaa oloaan. Olimme jo aikaisemmin äitini kanssa puhuneet, että Veeran kunto huononi koko ajan ja olimme myös miettineet, että pian voi olla se aika kun lopullinen ja raskas päätös pitää tehdä. Lääkäritkin olivat jo todenneet, että parempaan päin muutosta ei enää voi tapahtua.
Veera ennätti olemaan kotona vielä viikon meiltä lähdettyään, mutta kahden päivän ajan kestäneet kovat kivut oksenteluineen ja muine oireineen auttoivat äitiäni tekemään päätöksen. Vaikka ikävä on kova ja suru on suuri, niin voimme lohduttautua ajatuksella, että enää meidän rakasta ei koske.
"Ei mitään hätää,
jos ei omat voimat riittäneet.
Ei mitään hätää,
se olen minä, joka voin kuivata sun kyyneleet..."
Nuku rauhasssa Nasu.
Rakkaudella,
Otan osaa suruun <3! Itse olen joutunut päätöksen tekemään kolme kertaa elämäni aikana ja se ei koskaan ole helppoa. Miljoona Voimahalia ja jaksamista <3<3
VastaaPoistaVoimia teille, ihan kyyneleet tulivat silmään, kun luin juttusi:)
VastaaPoistaNyt toinen juoksee ilman kipuja koirien taivaassa <3
Osanottoni! Juuri tuli sama mieleen kuin Enkeli fanille, että nyt on kivut poissa ja rauha hänellä...Voimia teille!
VastaaPoistaVoi surku! Nousi itku kurkkuun kuin luin Nasusta. Itse olen joutunut oman koirani sairautta seuraamaan ja lopettamaan lopulta hauvelin. Voimia!
VastaaPoistat.Heidi
Voi kuinka surullista!! Minäkin olen joutunut luopumaan labbiksestani muutama vuosi sitten enkä vieläkään pysty muistelemaan Emmaa ilman kyyneleitä. Enkä ole halunnut ottaa uutta lemmikkiä koska siitä luopuminen on sitten niin tuskallista.
VastaaPoistaVoimia surun keskelle!
Voimia teille:(
VastaaPoistaVoimia teille! Täytyy vain uskoa, että Veeran on nyt parempi olla :) Ja tietysti onkin!
VastaaPoistaIhan tuli tippa silmäkulmaan kun tekstisi luin - ja mikäpä ihme kun meillä itsellämmekin on westie, 5-vuotias Lumi <3 Jotenkin tämä asiasi on vieläkin "läheisempi".
Ihan pahaa tekee jo ajatuskin, että lemmikistään pitää jos luopua...
Paljon lämpimiä ajatuksia teille!
Otan osaan suureen suruun, noi on aina niin ikäviä tapauksia kun perheenjäsen lähtee.
VastaaPoistaÄlä nyt pahastu, mutta kun tekee pahaa, että monta päivää on poloinen kärsinyt, olisko pitänyt viedä enemmin lääkäriin kärsimykset poistamaan.
Otan kovasti osaa!!! ;( <3
VastaaPoistaSurullista, tuli oitis mieleen kun jouduin oman koiran kanssa samaan tilanteeseen, se oli raskasta ja vaikka vuosia on mennyt siitä raskaasta päätöksestä niin välillä kun muistelen ihanaa koiraani kyyneleet valuvat poskilleni jopa nytkin..
VastaaPoistaVoimia sinulle, mutta muista rakkaalla koirallasi ei ole enää kipuja..
Otan osaa <3 rakkaan lemmikin pois lähtö on aina raskasta, mutta oikea päätös ettei rakkaamme joudu kärsimään. Varmasti jätti taakseen pitkän ja mahtavan elämän. Vielä joku päivä pystyt muistelemaan teidän niin arvokkaita yhteisiä hetkiä hymyssä suin, ilman kyyneleitä. Voimia <3
VastaaPoistaHaleja ja voimia sinne! Se on raskasta, tiedän.... =(
VastaaPoistaKiitokset teille kaikille osanotoista ja myötätunnosta. Suru on ihan suunnaton, mutta kai tämän ajan kuluessa helpottaa...
VastaaPoistaLiisa: Mietin ensin, että kirjoitan tarkemman selvityksen Veeran historiasta ja sairastelusta, mutta sitten totesin, että ei minun tarvitse. Jokainen, joka on joskus lemmikin omistanut ja joutunut siitä luopumaan, tietää, että päätöksen tekeminen ei ole helppoa. Sitä yrittää viimeiseen asti saada toisen parantumaan tai edes sairauksia hidastettua ja kipua lievitettyä, ja näin saamaan vielä hieman yhteistä aikaa rakkaan lemmikkinsä kanssa lisää. Mutta jossain vaiheessa raja tulee kuitenkin vastaan ja silloin pitää jokaisen omistajan tehdä se viimeinen, rakastava teko. Ja uskon, että Veeran kohdalla päätös ei tullut yhtään liian aikaisin eikä liian myöhään.
Toivonkin, että kaiken tämän pahan olon ja surun keskellä minun ei tarvitsisi asiaa sen enempää selitellä. Varsinkin, kun se ei tilannetta enää auta millään tavalla, päinvastoin. Tämä tekee ihan tarpeeksi kipeää jo nyt…
Osanotto suureen suruun. En voi kuvitella kuinka vaikeaa päätöksen teko luopua omasta rakkaasta voi ollakaan. Olen itsekin miettinyt jo etukäteen osaako sitä tehdä päätöksen ajoissa, vai miettiikö koko ajan, voisiko tilanne parantua. Uskon että teitte päätöksen oikeaan aikaan ja Veeran on nyt hyvä olla.
VastaaPoista"tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on.."
Voimia sinulle! Tuo on vaikea ja kipeä päätös. Olen aiemmin joutunut saman ratkaisun tekemään.
VastaaPoista-kisu-
Voi ei, miten surullista :( Ihan kyyneleet tuppasivat silmiini koskettavaa tarinaa lukiessani!
VastaaPoistaKovasti voimia suureen suruun!
Löysin tänne sattumalta ja samassa tilanteessa olleena toivotan kovasti voimia <3 Nasulla on nyt hyvä olla ja kyllä se surukin ajan kanssa helpottaa.
VastaaPoista